Beginnings again

Syksy saapuu, minä lähden. Siltä se näyttää taas. Aika moni syksy on tässä elämässä saanut lähdön leiman. Olisi mukavaa todeta, että niin kuin muuttolintu, mutta ei minusta löydy tarpeeksi poeettisuutta siihen kliseeseen.

Sen kuitenkin toteaisin, että aiemmista lähdöistä ja paluista olen jotakin ottanut opikseni: lapsiani en enää aio kaivata vierailta mailta käsin enkä halua enää harrastaa lyhyitä pyrähdyksiä. Siispä - tämäkin lähtö uudenlainen. Kääpiötiimimme kokonaisuudessaan matkaan ja kohti Nepalia, jossa ainakin kaksi vuotta vierähtänee. Kuullostaa utopistiselta, kyllä vain. Ja tuntuu. Perustanpa taas blogin - seuraksi, yhteydenpidon kanavaksi, ajan ja ajatusten mittariksi... Vasta lopussa, jos jokin loppu voidaan määritellä, voitaneen todeta mikä tarkoitus oli.

Kaikki vielä ihanasti levällään, leijun yksityiskohtien ulottumattomissa ja ihmettelen. Aika näyttää, ja minä kirjoitan aina kun valoa ja energiaa riittää.

**********

Driven by the light that inspires me forward, am once again stepping into the dark and the strange. This time it is Nepal, more precisely Kathmandu as I have been recently selected for a two-year post of Coordination Specialist in the RCO UN Nepal. The little people are coming along.

And that's all that is clear so far. The rest...I haven't a clue. Hence the blog again.

As it has been before, I imagine I will be writing, reporting, moaning and whinging in either Finnish or English, depending completely on how I feel or on other similarly random matter. (Therefore apologies to those who dont read both laguages fluently). Welcome on the journey with us, I will do my best to update when ever there is light, energy, or even electricity.

P.s. Feel free to fill the comment box with sense or non-sense, however you feel, I appreciate the both.