Arjen ihmeitä

Valmennuskurssin jälkeinen aika kuin nopeasti sulava hattara: käynyt viimeisiä päiviä töissä, hionut tehtäviäni loppuun sekä taistellut uusia vastaan, niskassa tunne, etten ikinä pääse irti, antanut vihdoin sormenjälkeni viranomaiskäyttöön uuden passin muodossa, hakenut kansainvälistä ajokorttia, ostanut uuden kameran (jonka omistajaksi myyjä sai minut hetkessä ujutettua vain mainitsemalla pitkäkestoisesta akusta), puuduttanut leukapieliäni hammaslääkärillä ja loppukehoa läksiäisjuhlissa, juhlinut 62-vuotispäiviä, joista puolet olivat omia vuosiani, hypnotisoitunut pienestä, vierailevasta prinsessasta, voittanut lennot Etelä-Afrikkaan (!), kirjoittanut kymmeniä sähköposteja, roikkunut tuntikausia puhelimessa, peruuttanut jäsenyyteni ja sitoumukseni joka suuntaan, ehkä jopa liian moneen suuntaan, järkyttynyt elämän yllätyksellisyydestä ja ollut vähän surullinenkin, suorittanut loppuun kenttäturvallisuuskurssit, ja kenties vielä jotakin muutakin, jota en vain enää voi muistaa, vaikka päiviä onkin vain muutama vierähtänyt.

Vaan vaikken puolentoistaviikon valmennuskurssilla tuntenut saaneeni merkittävää valmiutta tulevaa missiota ajatellen, niin valmis olin ainakin taas tähän säntäilyyn. Kehityspropagandistiset kalvosulkeiset Väyrysen visioita toimintastrategioiksi leipovien, elämään ikävystyneiden virkamiesten esittäminä herättivät kauhuvisioita yhtä masentavasta tulevaisuudesta ja rohkaisivat toimimaan omalla pikkusaralla entistä energisemmin. Tuputtavasta käyntikorttipelistä jäi surkuhupaisa lojaliteettikysymyksien vieno sivumaku.

Toisaalta myös loistavia ja kiinnostavia kontakteja, tiukkaa faktaa asemapaikan poliittisista oloista Nepalin deskiltä, upeita, ajoittaisesta uskonpuutteesta, jopa hiipivästä kyynisyydestä kohottavia onnistumistarinoita kansalaisjärjestökentältä, ja eteenpäin katsomista, iloa muiden lähtijöiden, samanmielisten innostuksesta. Osa heistä lennähtikin jo ja jo ovat siellä omissa, kaukaisissa, ihmeellisissä määränpäissänsä, ja toivottavasti aina saman innostuksen vallassa. Uskoa on - hyvään, oikeaan, parempaan.

Taivas aineettoman vaalea, kun viimeisen kurssipäivän jälkeen vielä nousin Uspenskin katedraalille, vain pienelle tervehdyskäynnille, ihmeitätekevää Kozeltsanin Jumalanäitiä katsomaan. Josko vain riittäisi ymmärrystä, osaamista ja jaksamista omiin, pieniin arjen ihmeisiin siellä kentällä.

Jonne lähdemme kahden viikon ja yhden päivän kuluttua, 14. päivä lokakuuta. Tieto saapui tänään, viimeisen työpäivän päätteeksi. Vihdoin. Vihdoin.