The flag at half mast and frequent updates from HQ will not let us turn a blind eye on what happened to so many of our collegues, not to mention the devastating number of poor locals on the other side of the globe. Shaken by the shocking news from Haiti this week, heart shivering in front of all that human suffering, it has been practically impossible not to have started observing the surroundings with a different eye.
An 8.3 Richter quake killed half of the population of Kathmandu Valley in 1934, and experts estimate the frequency of major earthquakes along this junction of the earth's most active tetonic plates to be from eighty to hundred years. Huge loss of life and damage to about 70 % of the buildings is estimated to take place if and when the earth shakes under or near the valley, the city having built on an ancient lakebed, mainly composed of mud.
From the saddening and horrifying news stream from Haiti it is easy to realise the way Kathmandu would look like in case of another destructive quake, taken the similarly poor infrastructure to the Haitian nation, the complete lack of prepadness and basic facilities even in the times of normalcy.
But then, I cannot spend life worrying about if-scenarious. The feeling overriding the chills that have this week gone down my back thinking about the realities of "if", is still a strong sense and will to survive, and thus we are prepared, know the do's, not to do's and the ways to the location of our meeting point. And go on with our everyday life that is carrying on as happy, joyful and interesting.
Give your helping hand to the people suffering in Haiti e.g. at
Posts
Haitissa on todella katastrofaalinen tilanne, mutta samalla ihmiset ovat heränneet avaamaan kukkaronsa kiitettävästi, kertoi Unicefin lipaskerääjä, kun pudotin sinne oman roponi. Myös kaikkialta maailmasta virtaa apua Haitiin. Politiikka ja erimielisyydet on hetkeksi siirretty syrjään. Millaisia me ihmiset oikein olemme, kun autamme vain jos tapahtuu jotain todella järisyttävää? Mitä se kertoo kansakunnista ja yksittäisistä ihmisistä? Helsingin Sanomat uutisoi, tosin melko huomaamattomasti, että joku suomalainen eläinsuojelujärjestö oli lahjoittanut 3000 euroa kärsivien eläinten auttamiseen Haitissa. Tyrmistyin! Kärsivät eläimet tulee lopettaa ja kaikki apu tulee ohjata kärsiville ihmisille. Mikä on priorisointitaito, haloo! Alma
ReplyDeleteAlma, kiitos kommentista, ja niinpä. Olemme kummallinen, selittämätön laji, jolta kaikesta ajattelu- ja tunnekyvystä huolimatta unohtuvat paitsi asioiden mittasuhteet myös prioroteetit.
ReplyDeleteUskoisin, että Haitin asiat ovet painuneet uutisissa sekä ihmisten mielissä tähän mennessä jo poliitikkojen toilailuiden tms. alle monessa kolkassa. Täällä, saman mahdollisuuden alla ja hiljattaisen pienen järistyksen jälkeen, moni ajattelee asiaa päivä toisensa jälkeen kasvavalla huolella. Vaan toisaalta, enpä minäkään intensiivisesti ajattele sellaisia asioita, jotka ovat kaukana omalta takapihaltani.
Expattien keskuudessa on täällä(kin) suosittua pelastaa mm. kadulle syntyneitä koirapentueita. Harvemmin kuulee toimista pelastaa kadulle syntyneitä lapsia. Toisaalta, harrastavat paikallisetkin, uudestisyntymisen odotuksessaan tai jännityksessään, katurakkien ajoittaista hyysäämistä. Päivästä riippuen. Tosin joskus lapsienkin.
Pystyisipä sanomaan tuon 'haloon' tarpeeksi usein ja tarpeeksi kovasti.